Kirnuvoikukkia: Kurkistus otsatukan alta

Ennen häitä selasin paljon hääblogeja ja erilaisia hääsivustoja. Niissä nousi esiin termi "rouvatukka", jolla tarkoitetaan uutta hiuslookia häiden jälkeen. Morsiamethan usein kasvattavat kuontaloaan hartaasti hääkampaustaan varten ja kun juhlat ovat ohitse, on aika pätkäistä letti tai tehdä jotain muuta repäisevää tukalleen. Toiset liittävät rouvatukkaan myös syvempiä ajatuksia uuden siviilisäädyn tuomasta identiteetistä ja niinpä uuteen elämäntilanteeseen ja nimeen on helpompaa kotiutua, kun tukan pituus tai väri on erilainen kuin ennen. Internetin ihmeellisessä maailmassa rouvatukka tuntui olevan häihin kuuluva pakollinen juttu siinä missä aviomies, sormus ja valkoinen mekkokin, joten rouvatukkaa suunniteltiin jossain blogeissa etukäteen ja jopa rinnakkain hääkampausten kanssa.

Kasvatin minäkin omaa tukkaani, jotta saisin lettikampauksen hääpäiväksi. Häiden jälkeen mietin, etten tee hiuksilleni mitään, koska ensi toukokuussa ystäväni menee naimisiin ja sain kunnian toimia hänen kaasonaan ja toukokuussa on siis jälleen aika laittaa hiukset erityiseen juhlakuntoon. Kuitenkin nyt kaipaisin kuontalooni jotain uutta ja olen jälleen alkanut haikailla lyhyen otsatukan perään, vaikka häitä varten kasvatin sen tuskalla pois. Minulla on ollut otsatukka monta vuotta ja pidän yhä siitä, miten se antaa ryhtiä kasvoille. Ystäväni häissä on teemana 1950-luku ja rockabilly, joten se antaa paljon erilaisia kampausmahdollisuuksia myös otsatukalle ja niinpä tämän tajutessani varasin itselleni ajan parturiin ensi viikolle. Vuoden viimeiset pikkujoulut mennään siis ensi viikolla uudessa lookissa - ellen ennen sitä muuta vielä mieltäni.

Rouvatukasta puhuminen kuulostaa kuitenkin hupsulta, koska lyhyet hiukset ovat keikkuneet otsallani vielä reilu vuosi sitten ja sitä ennen lähes kuuden vuoden ajan. Ei taida olla siis ihme, että nyt haikailen niiden perään jälleen.