Vuoden viimeinen

Vuosi 2013 jää mieleen hienona, jännittävänä, herkistävänä ja jopa hengästyttävänä. Alkuvuosi oli kankea. Olin työttömänä ja varsinkin ihan vuoden alussa se ahdisti kovasti. Helmikuussa sain osa-aikaisen järjestöalan työn, mikä helpotti eloa ja oloa, ja sitten toukokuun alussa aloitin ilokseni kokopäiväisen apulaistutkijan pestin museossa, jossa jatkan projektitutkijana myös alkavana vuonna. Työmatkat säilyivät pitkänä ja väsyttivät tolkuttomasti loppuvuodesta, mutta loma on tehnyt jo nyt tehtävänsä ja kurvailen lähikaupunkiin mielelläni taas kevään ajan. Ovathan päivät nyt pitenemään päin, mikä on ihan eri juttu kuin marraskuun pimeys. 

Vuotta 2013 leimasivat tietenkin häät. Kevät ja kesä menivät valmisteluissa. Välillä jännitettiin, välillä odotettiin. Konkreettiset järjestelyt olivat helpommat kuin kuvittelimme, koska suunnittelimme budjetin niin tarkasti ja säästimme rahat systemaattisesti. Meidän punaisena lankana toimi ajatus siitä, että avioliiton solmiminen on pääasia eikä se vaadi suurta juhlaa ollakseen kuitenkin suuri lupaus, joten jos meillä ei ole ilman lainoja mahdollisuutta järjestää hääjuhlaa, niin sitten menemme pienimuotoisesti naimisiin. Opimme, että hyvällä suunnittelulla saa aikaan melkoisesti ja niinpä elokuun 10. päivänä me tahdoimme Viherin sillalla ja vietimme ikimuistoisen juhlan perheen, suvun ja ystävien seurassa. Vuoden merkittävin päivä oli ehdottomasti tuo 10.8.2013. Heti seuraavana mieleenpainuvana hetkenä tulee polttariviikonloppuni, jonka ystävät olivat juonineet ja järjestäneet selkäni takana. Hääpäivän muistojen rinnalla tuo viikonloppu on herkistänyt mieleni edelleen, sillä huomasin jälleen kerran, miten huikeita ystäviä minulla on. Olen jakanut heidän kanssaan arjen pieniä juttuja jo vuosien ajan, joten oli mieletöntä, että he jakoivat kanssani tämän elämäntilanteen ja elivät niin täydellä hengellä mukana. Erityisen iloista olikin huomata juuri se, että koko porukka viihtyi ja muistelee edelleen hymyillen tuota viikonloppua. 

Vuonna 2013 tein kolme erilaista matkaa. Maaliskuussa reissasimme ystäväporukalla viikoksi Kuusamoon, jossa lasketeltiin, kelkkailtiin ja ulkoiltiin iltojen kuluessa kelohonkamökin lämmössä lautapelejä pelaillen. Häiden jälkeen lähdimme V:n kanssa Ahvenanmaalle. Siellä vietetyt päivät ovat jääneet mieleen hyvin rauhallisina ja rentouttavina. Vaikka halusimme alun alkaenkin lähteä häämatkalle vasta talvella, oli erinomainen ratkaisu viettää häiden jälkeen aikaa ihan kahden kesken uusissa maisemissa, sillä se tasoitti hyvin kaikkia niitä ylitsevuotavia tunteita, jotka hääpäivä ja koko häätohina väistämättä aiheuttivat. Syksylle sattui vielä yksi matka, kun toteutimme ystäväni S:n kanssa jo lukioaikoina kymmenen (!) vuotta sitten heränneen haaveen yhteisestä ulkomaan matkasta. Reissasimme lokakuussa Kööpenhaminaan, joka ihastutti kovasti. Reissu sujui niin kivasti, että päätimme oitis, ettei seuraavaan saa kulua taas kymmentä vuotta.

Olen hidas lukemaan, mutta silti vuotta 2013 leimasi monta hyvää kirjaa. Listalle sattui Alexandre Dumas'n Kamelianainen, Kjell Westön Halkeamia, Älä käy yöhön yksin sekä Kangastus 38, josta minun täytyy kirjoittaa ihan oma postauksensa. Listalta löytyi myös Ulla-Lena Lundbergin Jää ja Sofi Oksasen Puhdistus. Pisimpään taistelin Tuomas Kyrön kirjan 700 grammaa kanssa, johon meinasi hyvä lukutahti hyytyä. Parhaillaan luen Riikka Pelon kirjaa Jokapäiväinen elämämme. Sain sen joululahjaksi mieheltäni ja olen kyllä hyvin vakuuttunut teoksesta. 

Vuonna 2013 kulutin ulkoilukenkiäni useaan otteeseen pitkospuilla, Repoveden kansallispuistossa ja geokätköjen perässä. Mitä enemmän teen töitä tietokoneella, sitä tärkeämmäksi ulkoilu tulee. Se ei ole huono juttu ollenkaan. Aikaa kulutin paljon myös ystävien seurassa olipa kyse sitten ystävien lasten syntymäpäivistä, riehakkaista bileilloista, fondue-padan ääressä nautiskelusta ja kahvihetkistä. Tämän vastapainona oli monia hyviä koti-iltoja, kun istuin itsekseni sohvannurkassa lukemassa tai nukahdin pää armaani olkapäätä vasten, kun elokuva oli ehtinyt pyöriä vasta vartin verran. 

Tänä iltana meille tulee ystäviä juhlimaan alkavaa vuotta. On siis suuri syy poksauttaa kuohuviinipullo ja viettää iloinen juhla! Tuokoon ensi vuosi tullessaan paljon hyvää arkea, työn iloa ja riemukkaita hetkiä!

kuvat E