Harmaata

Meillä maalattiin viime viikolla makuuhuoneiden seiniä. Vanhojen beigensävyisten tapettien tilalle on vedetty seesteistä harmaata kauttaaltaan. Näin valkoinen katto ei näytä likaisen valkoiselta ja muutenkin makuuhuoneet jatkavat koko kodin yhtenäistä linjaa ja värimaailmaa.

 

Elämäntilanne on tällä hetkellä hassu. Remontoidessa väijyy mielessä kaksi ajatusta: tehdään koti mieleiseksi tai laitetaan se valmiiksi seuraavia asukkaita varten. Muutimme tähän kotiin sillä ajatuksella, että asumme siellä tulevaisuudessa myös lastemme kanssa. Suomen ja varsinkin kotikaupunkimme taloustilanne on kuitenkin heikentynyt koko ajan ja samalla sanellut kuviot uusiksi. Niinpä nyt olemme maalanneet makuuhuoneiden seinien lisäksi myös erilaisia skenaarioita niiden työpaikkojen pohjalta, joista odotan vastauksia. Remontoidut huoneet saattavat ilahduttaa meitä tulevaisuudessakin tai sitten omat huonekalut kannetaan kokonaan uuteen kotiin ja kaupunkiin.

Jouluna kuviot ovat todennäköisesti jo selvillä, mutta aika tuntuu kuluvan tuskaisen hitaasti silloin, kun kaikki muu on tehty ja jäljellä on enää odottaminen. Mieli on täynnä toivoa ja samalla valmistautuu koko ajan myös pettymykseen. Joskus murehdin miehelleni sitä, että pitipä hänelle osua vaimo, jolla on näin haastava ja hankalasti työllistävä ammatti, mutta rakas V ei ota moista kuuleviin korviinsakaan, vaan iloitsee kanssani jokaisesta mahdollisuudesta ja kannustaa minua etenemään urallani. Se juuri onkin tärkeää, että epävarmoina aikoina ne tulevaisuuden hahmotelmat piirretään yhdessä ja tarvittaessa myös muuttolaatikot pakataan yhdessä, vaikka kuinka tulisi ikävä harmaita seiniä ja paikkaa, joka tuntui ensimmäistä kertaa oikeasti kodilta sen jälkeen, kun muuttolaatikot kannettiin vuosia sitten pois lapsuudenkodista. Ja jos lähtö tulee, niin silloin se on tarkoitettu tapahtumaan niin ja jossain tuolla on paikka, joka on meille vielä enemmän koti.

Mutta makuuhuoneista tuli kuitenkin kauniit!
 

 

kuva E