Viimeinen työviikko ennen lomaa on väsyttävä. Ehkä ajatukset rupeavat olemaan jo niin loman suunnalla, että väistämättä koko tyyppi käy hitaammalla. Niinpä ennen kuutta soiva herätyskello on tuntunut tällä viikolla ankeammalta kuin kertaakaan syksyn aikana ja illalla olen kaatunut sänkyyn jo ennen kymmentä. Olen takonut pidempiä päiviä, jotta minun ei tarvitse tulla enää jouluaaton aattona töihin, kuten alkujaan näytti. Onneksi näin on mahdollista tehdä ja onneksi jaksoin puskea yhden lisäpäivän lomalle, koska nyt ei ole enää kuin kaksi aamua jäljellä. Töissä luetteloin vuoden viimeiseksi työkseni tutkien käyttöohjeita, jotka ovat tylsää mutta niin simppeliä luetteloitavaa, ettei ihan mahdottomia älyllisiä ponnistuksia enää tarvita. Loma, ihan kohta se on täällä.
Olen usein harmitellut sitä, miten vähän pätkätöissä kertyy lomaa. Kesällä minulla oli häidemme aikaan hieman reilu viikko lomaa ja lokakuussa lomailin Kööpenhaminan reissun takia yhden pitkän viikonlopun verran. Palkallista lomaa ei joulun aikaankaan tipahtele kuin muutama päivä, mutta vapaata riittää onneksi loppiaiseen, sillä vasta sen jälkeen pyörähtää seuraava pätkä käyntiin. Sittenkään en ehdi olla kuin muutaman päivän töissä, kun karistamme talven kannoiltamme ja lennämme häämatkalle. Jos siis kesä ja syksy menivät ilman sen kummempaa lomaa, tuntuvat nämä edessä olevat vapaat viikot hyvin tervetulleilta.
Vaikka joulun aika kiireineen meinaa pitää joulumielen vähän turhankin etäällä, kotona tuoksuvat silti hyasintit ja koristeltu kuusi loistaa jo olohuoneen nurkassa. Jouluksi tie vie kotiseudun maisemiin, perheenjäsenten seuraan, savusaunalle johtavalle polulle... Sieltä viimeistään löytyy joulun rauha ja tunnelma.
(Mutta sitä ennen vielä iso pino tutkien käyttöohjeita.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti