Eilen meillä oli ihana päivä Porvoossa siskoni kanssa. Vaelsimme pitkin vanhan kaupungin kapeita mukulakivisiä katuja, nautimme kauniista ja lämpimästä päivästä ja oli suorastaan täydellinen sunnuntai: rauhallinen, hiljainen, suklaapirtelön makuinen. Lapset virittelivät keinuja pihapuihin, veneitä kunnostettiin ja pihoja haravoitiin. Niin hyvänmielen päivä, että illalla sisko laittoi tekstiviestin ja ehdotti tällaisen päivän uusimista.
Tänään suuntana on sen sijaan pohjoinen. Laukusta löytyy puhelin, tabletti, nauhuri, käyntikortit, eväät sekä Hanna Tuurin Vihreän saaren puutarhoissa ja Ulla-Lena Lundbergin Jää. Nykyisessä tiedottajan pestissäni matkustan Nurmekseen tekemään haastatteluja yhdistyshistoriikkia varten. Junamatka kestää yli viisi tuntia suuntaansa ja siksi yövyn reissussa yhden yön yli. En ole koskaan käynyt Nurmeksessa enkä edes matkustanut näin idässä. On hauska ajatella, että joskus aiemmin olisin jännittänyt tällaista yksin tehtävää työmatkaa, mutta nyt en ole moksiskaan, vaan tämä tuntuu ainoastaan kivalta vastapainolta kotitoimistossa ahkeroimiselle. Toisaalta myös folkloristiikan opinnot ovat antaneet hyvät valmiudet haastatteluihin ja siksi niiden valmistelu ja työstäminen tuntuu luontevalta.
Juna pysähtyi juuri Parikkalassa. Aurinko paistaa, on hiljaista, ja junassa ei ole kuin kourallinen matkustajia.
Kuulostaa mielenkiintoiselta työreissulta! Minä olen tainnut käydä pari kertaa Nurmeksessa. Kummallakin kerralla kävimme ainakin Bomba-talossa. Minun sieluni taitaa olla siellä itäisessä Suomessa, juuret ainakin ovat.
VastaaPoistaJa Itä-Suomen junat ovat mielestäni paljon leppoisampia kuin Turku-Helsinki-junat.
Itä-Suomi kyllä hurmasi minutkin hitaalla ja leppoisalla tunnelmallaan. :)
Poista