Kävimme viimeksi Keski-Suomen suunnalla kolme viikkoa sitten. Silloin oli vielä lunta, sulaa maata vain siellä täällä. Kun eilen tulimme Hirvensalmelle, oli täällä vastassa täysi kevät: lunta on pieninä kasoina vain varjoisissa paikoissa, aikaiset kukat kohottelevat kaulojaan kohti aurinkoa ja metsä on tulvillaan lintujen laulua. Kevät tuntuu puhkeavan täyteen loistoonsa kerralla, putoavan rytinällä niskaan.
Juuri tänään minä olen syönyt suklaata, nauranut, kävellyt metsätietä, yrittänyt tunnistaa lintuja onnistumatta, potenut yhä kipeää kättä, lukenut artikkelin Juojärveltä löydetystä kalliomaalauksesta, kaivannut vanhaa ystävää ja odottanut ensi viikon torstaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti