Jos SKS:n ruokapäivä olisi ollut vasta lauantaina 13.4., olisin voinut ilokseni kertoa aloittaneeni aamuni pellavaa, porkkanaa ja aprikoosia sisältävällä minuuttipuurolla, maitokahvilla ja jälkiuunileivällä. Sitten söin iltapäivällä lahtelaisessa ravintolassa kalaa ja parsaa ihanalla kermakastikkeella sekä suklaakakkua jälkiruuaksi ja illemmalla herkuttelin vielä ystäväni leipomilla suolaisilla piirailla ja suklaalla. Eikä siinä vielä kaikki: päivän päätteeksi nautin kupin teetä ja palan suklaata.
Mutta kun ruokapäivä sattui olemaan perjantaina 12.4., oli saldo paljon arkisempi. Aloitin aamuni äidin ateljeella kahvilla, ruisleivällä ja maustamattomalla jugurtilla, johon oli heitetty muutama vattu makua tuomaan. Meillä oli työntäyteinen päivä tietokoneen äärellä äidin käsityöyrityksen historiikkia hioessamme, joten nälkä jäi toissijaiseksi flow'n napatessa molemmat mukaansa. Puolen päivän maissa joimme kahvit ja söimme paistovalmiita pullia. Tosin äiti unohti pullat työntouhussa uuniin hieman liian pitkäksi aikaa ja siksi pullat olivat saaneet mustan pinnan, joka onneksi ei pilannut makuelämystä kokonaan. Iltapäivä vierähti nopeasti ja yhden banaanin voimalla, kunnes illansuussa söimme kanaa ja wok-vihanneksia. Ruoka oli aika tulista ja olen ylipäätään miedompien ruokien ystävä, mutta nälkää se siirsi eteenpäin. Illalla ajoin ateljeelta kotiin ja söin matkan aikana pari palaa suklaata. Kotona nappasin vielä ennen nukkumaanmenoa yhden jälkiuunileivän, jonka päällä oli juustoa ja kalkkunaleikettä. Siinä oli oma ruokapäiväni ja tämän kappaleen kirjoittamisen jälkeen seuraavan päivän parsat ja suklaakakku kuulostavat vielä paremmilta.
(Kun luin tämän uudelleen, en ihmettele enää yhtään miksi ystäväni pitävät minua niin kovin persona suklaalle.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti