Nyt syksy on edennyt siihen pisteeseen, kun puut ovat alastomia, lehdet muuttuvat kahisevista niljaisiksi ja maa odottaa jo lunta. Aamut alkavat olla pimeitä myös meille, jotka lähdemme seitsemältä kotoa. Sade pimentää aamuja entisestään ja siksi heijastimet ja autojen turvaväli on entistä tärkeämpiä. Kun istuu päivittäin penkin ja ratin välissä kaikenlaisissa sääolosuhteissa, niiden arvon todella huomaa.
Mieheni tekee silloin tällöin tuurauksia samassa kaupungissa kanssani. Koska minulla on hyvä liukuva työaika, pystymme aina näiden tuurausten aikana kulkemaan töihin yhdessä. Työmatka tuntuu silloin paljon lyhyemmältä ja helpommalta. V on tarjoutunut ottamaan näitä tuurauksia vastaan vielä useammin näin loppusyksyllä, kun ajaminen käy sään ja pimeyden vuoksi raskaammaksi. Ihanan huomaavaisen ihmisen kanssa menin naimisiin!
Nykyinen pätkä päättyy vuoden lopussa ja jälleen täytyy alkaa selailla avoimia työpaikkailmoituksia. Nykyisessä työpaikassani on kyllä pieni jatkon mahdollisuus, mutta valitettavasti siitä kilpailee kanssani pari muutakin ihmistä, joiden määräaikaiset työsopimukset päättyvät nyt loppuvuoden aikana. Paikkoja on vain yksi, mutta siihen pyrkiviä osaavia ihmisiä useampi. Onneksi meillä on tilanteesta huolimatta hyvä henki. Sivistyneet, kohteliaat ihmiset tietävät, että pelin luonne on tämä eikä jokaisella ole jatkon mahdollisuutta resurssien vuoksi. Siksi nokkimisella, epäkohteliaisuudella tai kieroilulla ei voita yhtään mitään - onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti